admin

Elokuussa 2015 menetin rakkaan Nuppu-kissani. Nupulle on kertynyt ikää reilu 18 vuotta. Hyvän elämän eläneen kissavanhuksen kunto romahti viikossa, joten Nuppu oli saatettava kissojen taivaaseen hiiriä metsästämään. Suru oli kova ja aluksi tuntui mahdottomalta ajatukselta, että vielä ottaisin kissakaverin. Syksyn mittaan koti alkoi kuitenkin tuntua liian hiljaiselta, töistä tullessa kukaan ei ollut vaatimassa huomiota ja […]

Syys-lokakuun 2015 vaihteessa pieni pelokas kisuneiti (nyt 7kk ikäinen) muutti meille Käpälämäestä. Hän tuli oikein hyvin toimeen meidän Pantterin (3v) kanssa. Pantteri oli muuttanut meille maaliskuussa 2015 toisesta löytöeläinkodista. Puuma eli Puntsu piti Pantteria emonaan (vaikka se on poika). Puntsu ei vieläkään ole sylikissa, mutta tulee jo puskemaan sekä varpaita pureskelemaan. Ruokahalut on myös tytöllä

Hanna muutti syyskuussa 2015 Humppilan dementiakotiin. Ruoka maistui heti ja vähän uskalsi jo kierrellä paikkoja. Hoitajien punteissa oli kiva kiehnätä ja kehrätä. ― Seutu-Sanomat: Hoivakissa Hanna hurmaa Humppilassa― Ilta-Sanomat: Löytökissa Hanna rekrytoitiin kuntayhtymän dementiakotiin – ”Tulee hyvä mieli”

Kotiutin naaraskissa Lumin joulukuussa 2013 sen ollessa aivan pentu. Lumi joutui olemaan päivät yksin, kun minä ja avomieheni olimme töissä. Sillä oli omat seurauksensa, kun kotiin tullessa Lumi ensin kehräsi ja kiehnäsi tervehdykseksi ja lopulta päätyi turhautuneena hyökkäilemään ja puremaan käsiämme. Halusin Lumille kaverin, joka pitäisi tälle seuraa päivisin ja jonka kanssa purkaa energiaa. Lähetin

13.9.2015Ostimme elokuussa 2015 Käpälämäestä poikakissan, jonka nimeksi tuli Urpo. Hän kotiutui hyvin ja on erittäin leikkisä ja utelias. Ulos ei ole vielä päässyt, mutta luulen, että kaksikerroksinen talo tarjoaa riittävästi jännitystä elämään. Vanhempi kissamme Pantteri sietää Urpoa suhteellisen hyvin ja he nukkuvat jo samassa sängyssä pitäen pientä etäisyyttä. Useimmiten molemmat nukkuvat sängyssä, Urpo meidän keskellä

Kissaneiti Herttuatar tuli meille joulukuussa 2014 sijaiskotiin. Kotioloissa tuo Hertaksi kutsuttu pieni kissa oli oikein hellyyttä rakastava ja kehräävä sylivauva. Minuun kissa ehti selvästi kiintyä ja osoitti sen antamalla hellyyttä puskemalla ja pesemällä, öisinkin saattoi tulla peiton alle kainaloon nukkumaan. Tuli myös hyvin juttuun perheemme muiden kissojen kanssa. Löysin Hertalle (nykyisin Nasu) pian uuden kodin

Olin jo pidempään miettinyt tänne maalle kissan ottamista, minun ja mamman iloksi. Tarkoituksena oli ottaa sisäkissa, mielellään kolli. Sille rakennettaisiin ulkoaitaus, jossa se voisi temmeltää. Tutkin netistä haulla ”kodittomat kanta-häme” ja usein ruudussa vilahti kuva pyöreäpäisestä kissasta oudoilla korvilla, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Aika kului ja moni kollipoika sai jo kodin siinä

Meidän perheellämme on aina ollut eläimiä, muttei koskaan sisällä. Syynä on ollut meidän lasten paha eläinallergia. Muutos tähän kuitenkin saatiin löytöeläinkodin ja sinne saapuneen kolliherra ”Koljatin” myötä. Suuri, keltavalkoinen, itsetietoinen kolli saapui Käpälämäkeen marraskuussa 2014, aivan toimintamme alussa. Se hurmasi meidät heti. Iso koko, niin mietteliäs katse ja rakastava käytös. Kaikki illat istuimme sitä kissalassa