Olin jo pidempään miettinyt tänne maalle kissan ottamista, minun ja mamman iloksi. Tarkoituksena oli ottaa sisäkissa, mielellään kolli. Sille rakennettaisiin ulkoaitaus, jossa se voisi temmeltää. Tutkin netistä haulla ”kodittomat kanta-häme” ja usein ruudussa vilahti kuva pyöreäpäisestä kissasta oudoilla korvilla, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Aika kului ja moni kollipoika sai jo kodin siinä ajassa, mutta Kiepin kuva osui vaan aina silmiin. Kieppi oli naaras, ja tarkoitus oli kuitenkin poikakissa ottaa.
Soitin kuitenkin Pirkolle Käpälämäkeen kysyäkseni millainen tapaus se Kieppi, hassukorvainen kaveri, oli. Hän kertoi, että se oli otettu tammikuussa kiinni villistä kissapopulaatiosta ja erikoisen näköiset pyöreät korvat saivat selityksen. Raukan korvat olivat paleltuneet ja itsekseen muotoutuneet. Ties mitä muuta oli joutunut kärsimään… Joku oli kuulemma tulossa Kieppiä katsomaan ja mielestäni oli hienoa, jos saa uuden kodin! Meni noin viikko ja Kiepin kuva oli aina vaan netissä. Soitin uudestaan ja sain kuulla, ettei Kieppi ollutkaan kelvannut, kun oli raapaissut katsojia hieman.
Helmikuun lopussa menin itse katsomaan Kieppiä. Häkistä tuijotti kaunis, pieni, mustaharmaaraidallinen, aran oloinen kissa. Ja se oli siinä – MUN KISSA! Varasin Kiepin heti ja sovimme Pirkon kanssa, että hän hoitaa kissan leikkauksen. 14.3.2015 Kieppi muutti meille Pusulaan. Ensimmäisenä iltana emme edes yrittäneet lähestyä sitä, vaan annoimme sen rauhassa tutustua paikkoihin. Meni muutama viikko, ennen kuin Kiepin uteliaisuus heräsi. Television luonto-ohjelmatkin kiinnostivat niin, että se nousi takajaloilleen ja pisti nenänsä kiinni ruutuun. Alusta asti tärkeät hommat hoituivat hienosti: syöminen ja paljon vettä janoon, turkin nuoleminen puhtaaksi ja wc:n peitto oli tarkkaa puuhaa.
Kieppi saa kulkea vapaasti alakerrassa ja kaveri onkin niin hiljainen ja rauhallinen otus, että kun köllöttelyltään kerkeää liikkeelle, ei yhtään voi tietää mistä päin ilmestyy taas esille. Yläkertaan tulee kanssani melkein joka yö nukkumaan. Vaikka Kieppi olisi alakerrassa kuinka unessa, kun ovi aukeaa yläkertaan, niin samassa se säntää sinne seuraksi. Mitään kodinkoneita ei pelkää, vaan kovasti kiinnostaa pölynimuri ja astianpesukone ja kaikki mamman päivittäiset askareet keittiössä. Ovesta suureen maailmaan olisi tehnyt mieli monta kertaa, mutta on kuitenkin turvallisempaa päästää ikkunasta omaan piha-aitaukseen, joka Kiepille on rakennettu. Se osaa myös itse avata tuuletusikkunan ja tulla sisälle, kun ei paina salpaa loppuun asti.
Leikkikalujen suhteen ei ole ollenkaan vaativa, mukana tullut harmaa rapiseva hiirenjämä on tapettu jo monta kertaa. Kieppi nimenä on varsin sopiva, koska aikamoisia voltteja se heitteleekin, kun innostuu vaikka narunpäässä olevaa pelkkää solmua jahtaamaan. Maton rullaus ja sen alle kaivautuminen ovat lempipuuhia, mutta vain aamu- ja iltaleikkiaikaan. Nyt kahden kuukauden kuluttua Kieppi on vielä vähän arka kosketukselle, vaikka onkin jo useita kertoja päästänyt itseään rapsuttamaan. Muuten kyllä todella sosiaalinen ja huomionkipeä ja aina yleensä samassa tilassa ihmisten kanssa. Vieraita ei vierasta yhtään, vaan menee heti haistelemaan uuden tulokkaan. Varmasti vielä rohkaistuu rapsuttamiselle kun näyttää niistä pienistäkin rapsutuksista nauttivan.
― Voitto, Pusula
Lisään tähän vielä, että on todella suloista, kun Kieppi aina tuijottelee ikkunasta setääni ulkohommissa ja vaihtaa ikkunaa sen mukaan, mistä parhaiten näkee pelastajansa.
― Nora