Moikka! Mä olen Peppi, oon n. 5kk vanha. Oon elämäni ekat hetket hengaillu Forssassa, kunnes mut sitten löydettiin ja vietiin Käpälämäkeen. Siellä oli hyvä olla, kun sai ruokaa ja huolenpitoa, ja kun siellä oli meitä muitakin nelijalkaisia ni oli kamujakin.
Olin vähän ujona siellä ja kun nää mun ihmiset tuli yhtenä perjantaiehtoona kattomaan meitä, niin mä uskalsin vähän leikkiä niitten kans, mutta koskee en
antanu kun jännitti. Sit seuraavana maanantaina nää samat ihmiset tuli taas ja otti mut mukaan, mikä oli siinäkin mielessä hyvä, ku mun kämppäkaveri oli just lähteny ni olin ihan yksin siellä meitin yksiössä.
Täällä mun uudessa kodissa hengailin ekan illan patterin alla, sen verran ujostutti. Vähän aavistelin siellä, että täällä uudessa kodissa saattais olla mulla nelijalkaisia kavereita, kun oli paljon sellasia tuoksuja, ja sit näinki mun siskon ja veljen, eikä ujostuttanu enää yhtää niin paljoa. Veljen kanssa, minkä nimi on Venni, nii tultii heti hyvin juttuun. Opin siltä heti paljon kaikkee uutta, myös pieniä metkuuksia, hihi. Mut mun isosisko, Eevi, meni pienen alkutapaamisen jälkeen kaapin päälle ekaks päiväks ja se sieltä sit tutkaili ja tarkkaili mua, mutta kyl sit jo seuraavana iltana oltiin ihan kamuja senkin kanssa. Nyt me kaikki kolme tullaan niin hyvin juttuun, että menoa ja meininkiä riittää.

Täällä meillä on paljon eri kiipeilymahdollisuuksia ja piilopaikkojakin tarpeen vaatiessa. Leluja ja leikittäjiä riittää. Oon kans kuullu ku nää mun ihmiset puhuu et oon kova tyttö syömään, mut ei voi mitään kun rakastaa ruokaa niin paljon. Nyt ku oon hetken kerinny täällä uudessa kodissa asumaan, niin musta on tullu oikeinki rohkee ja arjen askareissa tykkään olla mukana.
Mut nyt mä toivotan kaikille hyvät joulut ja jatkot. Miauuu!
Terveisin Peppi
― Samu, Forssa