Olen Taavi-kissa ja täytän kohta kuusi vuotta. Olin 12-viikkoinen, kun minut haettiin kotiin Käpälämäestä. Olin kai asustellut sitä ennen ulkosalla. Uudessa kodissa piilottelin ja juoksin karkuun sekä sähisin, kun minua yritettiin lähestyä. Ruoka maistui minulle hyvin ja öisin sain tutkia paikkoja rauhassa. Nopeasti tykästyin leikkimiseen ja siinä tiimellyksessä minua sai silitellä. Muutaman viikon päästä hakeuduin jo itse kodin aikuisten syliteltäväksi ja tykkäsin makoilla heidän niskassaan.
Sisäkissana olo on ollut ihan kivaa, otan päikkäreitä kiipeilypuussani ja seurailen talon touhuja. Iltaisin välillä riehaannun ja kannan suussani lempihiirtäni heiteltäväksi minulle. Syliin tulen huilaamaan, jos vaan on vapaata. Vieraista en niin piittaa, yleensä odotan saunassa tai sängyn alla, että lähtevät kotiin. Matkustaminenkaan ei ole minun juttuni, vaikka mummulla käyn välillä hoidossa. Siellä mm. rullaan mattoja ja tyhjennän vaatekaappeja.
Minun jälkeeni kotiin on tullut myös kaksi pientä poikaa. Aluksi kummastelin, miten kovaa ääntä sellaisista lähtee, mutta sittemmin olen tottunut. Yleensä tarkkailen heitä jostain korkealta, välillä käyn hakemassa rapsutuksia ja saan herkkutikkuja.
― Hanna, Tammela
