Ninni tuli Käpälämäestä minulle ihan vauvana alkusyksystä 2017. Pentu oli ilmeisesti löydetty Tammelasta jonkun kesämökin pihalta yksinään. Ninni on aina ollut todella huomionkipeä ja ihmisläheinen, sosiaalinen neiti, joka tunkee aina syliin ja mielellään naamalle!
Vuoden ajan Ninni oli ainoa kissani. Ei oikein tullut toimeen muiden eläinten kanssa, kun oli äidilläni hoidossa välillä ja siellä eleli toinenkin kissa. Ninni joutui olemaan välillä yksin kotona päivän pari ja vaikka äitini kävi hänelle seuraa pitämässä, osoitti Ninni vahvasti mieltään kotiin saapuessani.
2018 syksyllä meille saapui Jippu (alunperin Elli). Jipulla oli Käpälämäessä emo sekä sisko ja veli. Pari ensimmäistä päivää jännitettiin miten Ninni hyväksyy uuden perheenjäsenen, mutta yllätykseksemme Ninni yritti jopa imettää Jippua. Edelleen Jippu kömpii Ninnin viereen iltaisin pestäväksi ja parivaljakko on erottamattomat.
Jippu ei ole ikinä ollut arka, muttei myöskään erityisen ihmisläheinen. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut lähentyä kanssani. Kaikessa on molemmat kissat aina uteliaana mukana ja molemmat kissat ovat täydellisesti sopeutuneet meidän lapsiperheeseemme. Vuoroviikoin olen yksin kissojeni kanssa lasten ollessa isällään ja nämä persoonalliset epelit ovat toimineet hyvinä terapiakissoina minulle.
Jipun lempileikki on juosta laserin perässä ja Ninni on pennusta asti tuonut leluja syliin joita hälle pitää heittää. Nyt aikuisena Ninni rakastaa lapsien jäljiltä löytyviä tikkarin tikkuja, joita on mukava noutaa!
Olen niin monesti ollut onnellinen siitä, että minulle on siunaantunut kaksi näin ihanan persoonallista kissaa!
― Terhi ja Mikko